Esi-vanhempien nimet

Innostuin jatkamaan suvun tutkimista taas kerran.
Nyt kummaksuin kovasti esim. Rytkösten sukukirjassa esi-isien jä -äitien nimien suomentaminen. Viereen on pantu sulkuihin sitten ne alkuperäiset nimet. Varsinkin Pekka ja Paavo kilpailevat siitä, olivatko he alkujaan Pettereitä vai Petruksia tai sitten Paavo on saattanut olla Paul tai Påhl.
On vaikeaa etsiä vanhoista kirkonkirjoista henkilöitä suomennettujen nimien perusteella. Pitää tarkkaan tutkia, onko siellä Petrus vai Petter se oikea esi-isä, koska Petterillä voi olla veli Petrus.
Nykypäivän mukaan lienee samaa tarkoittavia nuo nimet, mutta on täänäänkin nimiä, joita eivät varmaan henkilöt halua muutettavan tulevaisuudessakaan. Minusta ei olisi mukavaa, jos joku käyttäisi nimestäni Aili vaikkapa Aila- tai Airi-nimitystä. Tai ruvettas yhtäkkiä Pekka vääntämään jokapaikassa Pekko-nimiseksi. Sehän on yksi muodikkaimmista Pekka-nimen muodoista.
Eikö olisi käytännöllisempää ja rehellistä esi-isiämme kohtaan, käyttää heistä heille annettua nimeä, ja jos välttämätöntä, niin suluissa nuo suomennokset? Tutkimusterveisin Aili

Sukututkimuksessa on melko yleistä, että nimet on "suomennettu". Kirkonkirjathan ovat pääosin ruotsin-, osin venäjän-, jopa saksankielisiäkin löytyy, sekä latinalaisväännöksiä. Samasta henkilöstä saattaa löytyä erilaisia versioita hänen nimestään. Omalla kohdallani mm. eräs Påhl on jossakin kohdassa Paul, joka on jo harvinaisempi ilmaisumuoto ainakin Etelä-Savossa, Kangasniemellä. Eli sukututkimuksessa on joka tapauksessa syytä tarkistaa kaikki muodot, jotka esiintyvät nimien yhteydessä. Itse en ole pitänyt vaikeana etsiä oikeaa muotoa, jos sellaisen selvittäminen on kaikissa tapauksissa edes mahdollista.

Nykyaikana nimien muunteleminen ei ole tarpeen, sillä kirkonkirjat ovat nimien kanssa "samankielisiä".